Hyperbarista happihoitoa ei yleensä suositella terveille henkilöille, ellei heillä ole erityistä lääketieteellistä tarvetta tai jos he ovat tietyissä erityisolosuhteissa. Ylipainehappihoitoa käytetään ensisijaisesti hiilimonoksidimyrkytyksen, dekompressiotaudin, kaasukuolion, säteilyn-aiheuttaman kudosvaurion ja hitaasti{2}}paranevien haavojen hoitoon. se on tiukasti lääketieteellinen toimenpide.
Terveille henkilöille, joilla ei ole selkeitä indikaatioita, rutiininomaisella hyperbarisella happihoidolla ei ole lääketieteellistä perustetta ja siihen liittyy mahdollisia riskejä. Paine ylipainekammion sisällä on korkeampi kuin ilmakehän paine. Suurien happipitoisuuksien hengittäminen voi aiheuttaa keskikorvan tai poskionteloiden barotrauman, joka ilmenee korvakivuna, tinnituksena tai jopa tärykalvon perforoitumisena. Liian korkea hapen osapaine voi myös aiheuttaa happimyrkyllisyyttä; neurologinen muoto voi johtaa kohtauksiin, kun taas keuhkomuoto voi aiheuttaa keuhkotulehdusta ja fibroosia. Pitkäaikainen altistuminen suurille happipitoisuuksille voi myös edistää vapaiden radikaalien muodostumista kehossa, mikä teoriassa herättää huolta kudosten ikääntymisen nopeutumisesta. Ylipainehappihoidon riskit lisääntyvät entisestään henkilöillä, joilla on hallitsemattomia kuumeisia sairauksia, tiettyjä keuhkosairauksia, kuten bullae, tai klaustrofobiaa. Resurssien näkökulmasta ylipainehappikammiot ovat tärkeitä lääketieteellisiä laitteita, ja ne tulisi asettaa etusijalle potilaille, joilla on selvät hoitotarpeet. On kohtuutonta, että terveet ihmiset käyttävät tätä resurssia.
